Suomi on kansainvälisesti poikkeuksellinen koiramaa. Suomessa elää noin 800 000 koiraa, ja koirakannasta noin 70 prosenttia on rekisteröityjä rotukoiria. Monissa Euroopan maissa kennelorganisaatioihin rekisteröityjen koirien osuus jää vain 5–15 prosenttiin koko koirapopulaatiosta.
Suomessa rekisteröityjen koirien suuri määrä tarkoittaa, että koirapopulaatiosta on olemassa valtava määrä tietoa: terveystietoja, luonnetietoa, sukutauluja ja historiatietoa. Tämä luo ainutlaatuisen perustan vastuulliselle kasvatustyölle sekä koirien hyvinvoinnin pitkäjänteiselle kehittämiselle.
Samalla suomalainen järjestelmä mahdollistaa myös kasvatuksen ohjaamisen ja sääntelyn aivan eri tavalla kuin monissa muissa maissa. Vastuullinen kasvatus muodostaa kokonaisuuden, jonka tavoitteena on mahdollisimman hyvinvoivien, pitkäikäisten, hyväluonteisten ja toimintakykyisten koirien aikaansaaminen.
Kun taustat tunnetaan, ongelmia voidaan seurata. Kun ongelmia voidaan seurata, niihin voidaan myös puuttua. Tällainen tilanne on siis maailmanlaajuisesti harvinainen.
Koirankasvatus on Suomessa ennen kaikkea asiantuntijuuteen pohjaava elämäntapa
Suomessa toimii arviolta 3000–5000 pentueensa Kennelliittoon rekisteröivää aktiivista koirankasvattajaa. Valtaosalle kasvatus ei ole liiketoimintaa vaan kunnianhimoinen harrastus ja elämäntapa.
Tyypillinen suomalainen koirankasvattaja kasvattaa pienimuotoisesti. Koirat elävät tavallisissa kodeissa perheenjäseninä, ja pentueita syntyy monella kasvattajalla harkitusti, noin kerran vuodessa tai joka toinen vuosi. Kasvattajat käyvät usein päivätyössä, harrastavat koiriensa kanssa, kouluttautuvat, osallistuvat rotujärjestöjen toimintaan ja käyttävät merkittävästi aikaa ja rahaa koiriensa hyvinvointiin, tutkimuksiin ja jalostuksen suunnitteluun.
Vastuullinen kasvatus vaatii paljon. Siihen kuuluvat muun muassa terveystutkimukset, eläinlääkärikulut, vakuutukset, laadukas ruokinta, liikunta ja aktivointi, näyttelyt, kokeet, kilpailut, koulutukset, astutusmatkat, astutusmaksut sekä pentujen ja aikuisten koirien huolellinen hoito ja niille sopivat tilat. Kun kaikki kulut huomioidaan, vastuullinen kasvatustyö on Suomessa monelle kasvattajalle taloudellisesti hyvin vaativaa ja usein jopa tappiollista. Koirankasvatuksen verotuskohtelu ei kuitenkaan mahdollista muiden kuin suoraan pentueeseen liittyvien kulujen vähentämisen, toiminnan laajuudesta riippumatta.
Käytännössä kasvattaja siis usein maksaa itse siitä, että hän voi kasvattaa ihmisille hyvinvoivia, mukavia perhekoiria ja harrastuskavereita – ja samalla rodun tulevaisuutta rakentavia yksilöitä. Jos suomalainen koirankasvattaja jää kulujen ja verojen jälkeen plussalle, käteen jäävä summa ei useinkaan muutu voiton tavoitteluksi, vaan se sijoitetaan takaisin koiriin ja kasvatustyön kehittämiseen. Kehittäminen voi tarkoittaa esimerkiksi laajempia terveystutkimuksia, tuontikoiria, ulkomailla tapahtuvia astutuksia tai pakastetun/jäähdytetyn siirtosperman käyttöä, joilla on usein vaikutusta koko rodun jalostuspohjan laajenemiseen.
Suomalainen kasvatuskulttuuri perustuu ajatukseen laadusta, ei määrästä. Vastuullinen kasvattaja ei tuota pentuja mahdollisimman paljon vaan suunnittelee yhdistelmänsä huolellisesti ja kantaa vastuuta kasvateistaan myös luovutuksen jälkeen, usein koiran koko elämän ajan.
“Ylijalostus” on ongelmallinen muotisana
Rotukoirista puhuttaessa käytetään usein hiljattain suomen kieleen hiipinyttä sanaa “ylijalostus”. Sillä voidaan tarkoittaa vakavia ja todellisia ongelmia, kuten liioiteltuja ulkomuotopiirteitä ja perinnöllisten sairauksien yleistymistä populaatioissa.
Samalla “ylijalostus” on julkisessa keskustelussa muuttunut yleissanaksi, jolla koko rotukoirakasvatuksen laaja ja monimuotoinen kenttä leimataan muitta mutkitta vastuuttomaksi. Se on ongelmallista. Pieni osa jalostuksen ääri-ilmiöistä ja vakavista rotukohtaisista ongelmista voi saada sinänsä hyvästä syystä suuren painoarvon, mutta samaan aikaan myös hyvinvoivat rotukoirat ja vastuulliset kasvattajat asetetaan saman, hyvin kielteisen julkisuuden kohteiksi.
Rotukoira ei ole automaattisesti sairas, epäonnistunut tai huono valinta. Suurin osa rotukoirista elää tavallista, tervettä ja hyvää koiranelämää. Vastuullisesti kasvatettu rotukoira on monelle perheelle, harrastajalle tai työkoiran tarvitsijalle hyvä ja turvallinen valinta juuri siksi, että sen taustasta, ominaisuuksista ja mahdollisista terveysriskeistä on saatavilla tietoa.
Vastuullisen kasvattajan tehtävä ei ole väittää, ettei ongelmia olisi. Hänen tehtävänsä on tunnistaa ne, kertoa niistä avoimesti ja tehdä jalostusvalintoja, jotka vievät rotua parempaan suuntaan. Pennunostajan näkökulmasta vastuullisesti toimiva kasvattaja on myös tärkeä tuki: hän tuntee rotunsa, omat koiransa ja kasvattinsa ja on omistajan apuna myös pennun luovutuksen jälkeen.
Uudet ilmiöt muuttavat koiramarkkinaa
Suomeen on viime vuosina syntynyt uusia koirailmiöitä. Rescuekoirien tuonti ja kaupallinen tuonti ulkomailta on kasvanut, ja erilaiset design-rodut sekä rotumiksaukset ovat yleistyneet nopeasti. Rekisteröityjen rotukoirien osuus koko koirapopulaatiosta on laskussa, ja hinnaltaan ne ovat hyvinkin maltillisia verrattuna esimerkiksi sattumanvaraisesti teetettyyn kahden eri rodun miksaukseen.
Samalla Ruokaviraston koirarekisteri on muuttanut kenttää. Rekisteri tuo näkyvyyttä ja legitimiteettiä myös toimijoille, jotka eivät kuulu Kennelliiton järjestelmään. Tämä tekee pennunostajien tiedonhankinnasta ja lähdekritiikistä entistä tärkeämpää. Aikaisemmin rekisteröity koira tarkoitti sitä, että sen taustat tunnetaan ja se edustaa tiettyä, tunnettua rotua. Nyt rekisteröity koira voi olla mikä tahansa koira, jonka tunnistusmerkintä on viety viranomaisrekisteriin. Faktisesti puhutaan siis aivan eri asioista.
Suomen Kennelliitto ei ole viranomainen, mutta sillä ja sen alaisilla rotujärjestöillä on merkittävä rooli kasvatuksen ohjauksessa ja omavalvonnassa. Rotumääritelmät, jalostuksen tavoiteohjelmat, PEVISA-ohjelmat sekä erilaiset suositukset ohjaavat kasvatustyötä kohti terveempiä ja toimintakykyisempiä koiria. Lisäksi kasvattajat itse osallistuvat aktiivisesti koiriensa terveystutkimuksiin sekä luonteen ja käyttöominaisuuksien arviointiin.
Koiria tutkitaan Suomessa poikkeuksellisen paljon: julkiseen KoiraNet-jalostustietojärjestelmään kirjataan vuosittain noin 100 000 uutta terveystutkimustulosta. Penturekisteröintien määrä taas on vuosittain noin 40 000. Kun terveystutkimustuloksia kirjataan vuosittain selvästi enemmän kuin pentuja rekisteröidään, se kertoo suomalaisen koirakentän poikkeuksellisesta tutkimusaktiivisuudesta. Suomalaiset rotukoirat ovat maailman tutkituimpia ja samalla niiden kasvattajat valveutuneimpia ja monin tavoin edistyksellisimpiä.
Suomalainen järjestelmä perustuu vahvasti omavalvontaan. Koska kasvattajakenttä on järjestäytynyt ja suuri osa toiminnasta tapahtuu avoimesti rotujärjestöjen ja Kennelliiton piirissä, myös vertaiskontrolli toimii tehokkaasti. Avoin jalostustietojärjestelmä mahdollistaa sen, että kasvattajat, rotujärjestöt, pennunostajat ja muut koiraharrastajat voivat tarkastella samoja tietoja ja arvioida jalostusta tiedon pohjalta.
Tämä on yksi keskeinen syy siihen, miksi Suomessa ei ole rekisteröityjen rotukoirien parissa laajamittaista kaupallista pentutehtailua.
Julkinen keskustelu ei aina tunnista suomalaisen kentän erityispiirteitä
Koirankasvatuksesta käytävä julkinen keskustelu on viime vuosina muuttunut aiempaa polarisoituneemmaksi. Kansainvälisestä keskustelusta tutut ilmiöt ja sloganit siirtyvät helposti myös Suomeen ilman ymmärrystä suomalaisen koirakentän rakenteista.
Esimerkiksi maailmalla tunnettu “Adopt, don’t shop” -ajattelu on omaksuttu maista, joissa koirankasvatus on vahvasti kaupallistunutta ja joissa kodittomien koirien määrä on suuri. Suomessa tilanne on hyvin erilainen. Vastuullinen kasvatus ei tuota koiria eläinsuojelujärjestelmään eikä suomalainen rotukoirakasvatus perustu voittojen maksimointiin.
Suomessa ei ole suuria, kaupallisia satojen koirien kennelyksiköitä rekisteröityjen rotukoirien kasvatuksessa. Jalostuskoirat elävät yleensä tavallisissa kodeissa lemmikkeinä, kasvattajat tuntevat koiransa yksilöinä, kasvatus tapahtuu pääosin pienimuotoisesti ja kodit pennuille valitaan huolellisesti.
Tämä ei tarkoita, etteikö ongelmia olisi olemassa. Pentutehtailua esiintyy myös Suomessa, mutta ilmiö liittyy tyypillisesti rekisteröimättömään kasvatukseen, niin sanottujen design-rotujen ja eri rotujen tarkoituksellisten miksausten kysyntään sekä toimintaan, jossa kasvatukselliset tavoitteet jäävät kaupallisuuden varjoon.
Monirotuisten koirien tai rescuekoirien omistamisessa ei itsessään ole mitään väärää. On kuitenkin tärkeää, että myös niiden kohdalla keskustellaan avoimesti terveydestä, alkuperästä, vastuullisuudesta ja koirien hyvinvoinnista samalla vakavuudella kuin rekisteröityjen rotukoirien kohdalla. Tällä hetkellä julkinen keskustelu keskittyy kuitenkin lähes yksinomaan Kennelliiton rekisteröimiin rotukoiriin.
Vastuullinen koirankasvatus on kaiken perusta
Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry on vastuullisesti toimivien kasvattajien yhdistys. Yksi yhdistyksen tärkeimmistä tehtävistä on lisätä pennunostajien ymmärrystä siitä, mitä vastuullinen kasvattaminen tarkoittaa ja miten vastuullisen kasvattajan tunnistaa. Samalla yhdistys kouluttaa kasvattajia ja välittää uusinta, tutkittua tietoa kasvatustyön avuksi.
Vastuullinen kasvattaja ei pelkästään teetä pentuja. Hän tuntee rotunsa historian, käyttötarkoituksen, nykytilanteen ja keskeiset terveyshaasteet. Hän perehtyy jalostuskoiriensa taustoihin, terveystietoihin, luonteeseen ja rakenteeseen sekä suunnittelee yhdistelmät huolellisesti. Tavoitteena on kasvattaa mahdollisimman hyvinvoivia, toimintakykyisiä ja hyväluonteisia koiria.
Vastuullinen kasvattaja kertoo avoimesti myös rodun ja omien koiriensa mahdollisista riskeistä. Hän ei lupaa täydellistä tai täysin ongelmatonta koiraa, koska sellaista ei ole olemassa. Kaikkien meistä tulisi käsittää, että absoluuttisen terve eläin tai ihminen on mahdottomuus. Sen sijaan vastuullinen kasvattaja tarjoaa pennunostajalle tietoa ja rehellisen arvion siitä, millaiseen koiraan ja rotuun tämä on sitoutumassa.
Vastuulliseen kasvatukseen kuuluu myös pentujen huolellinen hoito ja sosiaalistaminen. Pennut kasvavat turvallisissa, puhtaissa ja virikkeellisissä oloissa, joissa niiden fyysinen ja henkinen kehitys huomioidaan. Kasvattaja seuraa pentujen kehitystä, totuttaa niitä arjen ääniin ja käsittelyyn sekä pyrkii löytämään jokaiselle pennulle sopivan kodin.
Vastuullisuus ei pääty luovutuspäivään. Hyvä kasvattaja on pennunostajan tukena myös sen jälkeen, kun pentu muuttaa uuteen kotiin. Hän neuvoo, auttaa ja kantaa vastuuta kasvateistaan tarvittaessa koko koiran elämän ajan. Kuluttajansuoja- ja kauppalain mukainen virhevastuu koskee myös koirankasvattajia, mikä osaltaan myös ohjaa kasvatustyötä. Ylipäänsä koiran sairastuminen tai luonneongelmat eivät koske vain koiran omistajaa vaan ovat ikäviä tilanteita myös vastuulliselle kasvattajalle, joka luonnollisesti pyrkii välttämään niitä kasvatustyössään.
Myös pennunostajalla on vastuu. Vastuullinen koiranhankinta tarkoittaa, että ostaja perehtyy rotuun tai koiratyyppiin, kysyy terveystutkimuksista, tutustuu kasvattajaan ja pohtii rehellisesti, sopiiko kyseinen koira omaan elämäntilanteeseen. Koiran hankinta ei saa olla hetken mielijohde, eikä se saa perustua vain tunteeseen vaan myös tietoon ja harkintaan.
SuKoKan tavoitteena on ennen kaikkea vahvistaa sellaista koirakulttuuria, jossa vastuullinen kasvattaja ja vastuullinen pennunostaja kohtaavat toisensa.