Kennelliiton uudet sopimukset puhututtaa

Kennelliiton uusitut sopimukset ovat aiheuttaneet tuoreeltaan paljon keskustelua ja niiden koetaan valitettavasti olevan kovin kasvattajavastaisia. Tarkoitus on ollut luoda selkeät, lain mukaiset pelisäännöt, joiden tärkeys korostuu erityisesti silloin, mitä kokemattomampi osapuoli on kyseessä. Kokeneet koirankasvattajat voivat ja osaavat varmasti edelleen soveltaa haluamallaan tavalla sellaisia sopimuskohtia, missä laki sallii muun sopimisen. Muokatun ehdon kohtuullisuudesta ja sen selkeydestä on tietenkin ehdon laatija itse vastuussa. Sopimuspohjaa käyttäen ehdot on katsottu molemmille osapuolille kohtuullisiksi sellaisissa tapauksissa, missä osapuolilla ei ole halua tai tarvetta sopia jostain toisin. Sopimukset on päivitetty vastaamaan olemassa olevaa pakottavaa lainsäädäntöä, jonka sisältöön emme voi suoraan (nyt ja tässä) vaikuttaa. Uskottavat vakiosopimukset eivät voi sisältää ehtoja, jotka olisivat suoraan esimerkiksi lain vastaisia (kuten vaikkapa virhe- ja vahingonkorvausvastuun aikarajoitus, mitä voimassa oleva kuluttajansuojalaki ei tunne). Monet ovat tuoneet esille tässä nyt käydyssä keskustelussa teettävänsä ja alkavansa käyttää omia sopimuksia. Mikään ei varsinaisesti estä kasvattajaa kirjaamasta sopimukseen, että hän “ei vastaa koiran virheestä kuin vuoden”, tai että hän “ei vastaa piilevästä viasta”, tai hän “alentaa kauppahintaa x% ja tämä kattaa kaikki tulevat koiran virheet”. Tässä muutamia keskustelussa esiin tulleita seikkoja esimerkkinä käyttäen. Jos riita tulee ja ostaja tällaisen sopimusehdon kiistää, ei tällainen kirjattu ehto kuluttajasopimuksessa kuitenkaan päde. Tämän vuoksi mallisopimus ei sisällä suoraan sellaisia ehtoja, joiden jo tiedetään olevan lain edessä arvioiden pätemättömiä tai selkeästi tehottomia.

On totta, että uusissa sopimuksissa on enemmän tekstiä, kuin vanhoissa ja tämän sisällön sisäistäminen voi viedä hetken aikaa. Myyjällä on kuluttajasopimuksissa suuri tiedonantovastuu ja sopimuksilla on haluttu turvata varsinkin kokemattomammalle kasvattajalle tämän myyjän velvoitteen mahdollisimman selkeä täyttyminen. Nyt esiin tulleessa keskustelussa on osin suhtauduttu valitettavan yliolkaisesti tulevaan infoon sopimuksista. Info ja “selittely” eivät osaa keskustelijoista kiinnosta ja on väitetty, että ehtoja on keksitty “omasta päästä”. Voimme ainoastaan lämpimästi suositella, että kaikki osallistuvat Tuula Sarion esitykseen (to 25.3.2021) ja näin ollen sopimuksista ja niiden taustalla olevasta lainsäädännöstä saa varmasti paremman kuvan. Keskustelu sopimuksista edellyttää kuitenkin myös tietoa siitä, mitä sopimusehtojen taustalla on ja mitä niillä pyritään turvaamaan (muun muassa hyvä ja tärkeä esille noussut esimerkki erä- ja osamaksukaupan eroista).  Tarkemmin asiaan tutustuessa uskomme, että suurin osa huomaa, että nykyisiä omia käytänteitä ei tarvitse juurikaan muuttaa. Sopimukseen sisältyy paljon elementtejä (vaikkapa näyttely- ja koepäivien määrä ym.), joista yhtä mieltä olevat osapuolet voivat sopia ja toteuttaa halutessaan ihan jotain muuta. Edelleen, rajat ovat erityisesti niitä kasvattajia ja ostajia varten, jotka kokevat, että he tarvitsevat kehikon, mikä on arvioitu molemmille kohtuulliseksi.

Haluamme vielä huomauttaa, että nämä sopimukset ovat nimenomaan Suomen Kennelliiton sopimuspohjat. Työryhmään oli kutsuttu useampi kasvattajien edustaja ja työryhmässä käytiin monista asioista äärimmäisen seikkaperäistä ja myös jyrkkääkin keskustelua. Emme luonnollisestikaan työryhmän työskentelyn aikana emmekä jälkikäteenkään millään keinoin voi referoida lähes 4 vuoden työskentelyä ja kaikkia käytyjä keskusteluja ja kannanottoja, mitä työryhmässä on allekirjoittaneiden osalta esitetty. Näitä kun on kaikkiaan varmaankin kotityöt huomioiden satojen tuntien edestä. Olemme kuitenkin jo matkan varrella esittäneet, että mm. yhteisomistukseen allekirjoittaneen työryhmän jäsenen (Lehtola) näkemys on ollut ja on vahvasti vastakkainen. Samoin olemme käyneet julkisesti keskustelua siitä, että kuluttajansuojalaki ei ole kaikkiin sopimuksiin soveltuva eikä se ole koirankauppaan nähden hyvä ja toimiva laki. Fakta on kuitenkin se, että lakia emme tämän työryhmän istumisella voineet muuttaa, ja se on mikä se nyt on. De lege ferenda eli tulevaa lainsäädännön tarvetta silmällä pitäen työryhmässä on varmasti tuotu esille koirankasvattajien kanta tähän asiaan. Kohtuuttomaksi ja myös henkilökohtaisesti loukkaavaksi kommentoinnista tekee se, että työryhmäläisten syyksi luetaan nyt jopa olemassa olevan lainsäädännön sisältö ja se, etteivät Sukokaa edustaneet jäsenet olisi työryhmässä ajaneet kasvattajien etua. Se, ettei Sukoka ole voinut kaikin osin sanella Kennelliiton sopimusten sisältöä, ei miltään osin tarkoita, etteikö siellä olisi tehty juuri sitä käytännön edunvalvonnallista työtä, johon meidät oli kutsuttu ja Sukokan hallitus nimennyt.

Työryhmä tekee kuitenkin aina työn monien eri tavoitteiden ristipaineessa. Sukoka ei ole ollut sellaisessa roolissa, jossa olisimme yksipuolisesti voineet määrittää tai määrätä Kennelliiton sopimuksien sisällön. Yhdistysdemokratia myös toimii siten, että yksittäisiltä jäseniltä tuleva pamfletti, vaatimus tms., missä ilmoitetaan esitettävän “yhdistyksen reunaehdot” neuvotteluissa, ei ole yhdistyksen kanta eikä sitä sellaisena saa esittää. Työryhmän jäsenten, jotka Sukoka ry:tä ovat edustaneet Sukokan hallituksen nimeäminä, näkemys on ollut, että kasvattajien mielipiteet ja kentän ongelmat tulevat parhaiten tietoon ja huomioiduiksi siten, että kyseisessä työryhmässä on ollut ja on pysynyt kasvattajien edustus. Uloskävely ei mielestämme ollut se vaihtoehto, jolla kasvattajien asiaa olisi parhaiten viety eteenpäin.

Sukoka käy osaltaan sopimuksen yksityiskohtia lupaamallaan tavalla läpi, kun Kennelliitto sopimusten omistajana ne ensin esittelee.

Vesa Lehtonen, Pauliina Lehtola