Miten niitä Onnellisia Rotukoiria aikaansaadaan?

Meillä edetään jänniä aikoja. Tulossa on kauan haaveilemani pentue. Ensimmäinen yritys noin 2,5 vuotta sitten ei tuottanut hedelmää tai ei niitä hedelmien siemeniäkään saatu kylvättyä. Silloin otin käyttöön varasuunnitelmani ja se toimi toivotusti. Ajattelin, että tämä yhdistelmä ei ollut tarkoitettu, kun narttu (jolla oli yhdet pennut jo ollut) antoi mieluummin hammasta kuin mitään muuta. Jälkikäteen tajusin hosuneeni innoissani enkä antanut tarpeeksi aikaa koirille. Minä, joka aina toitottaa muille ”malttia ja rauhaa”. 😀

En päässyt kuitenkaan tästä ajatuksestani yli. Nämä kaksi vain ovat jotenkin niin hyvän oloinen pari ja intuitioni on vahvasti tämän puolella. Sovimme uroksen omistajan kanssa, että nyt hoidetaan homma kunnolla. Uros tuli meille useammaksi päiväksi. Tänä aikana vahvistui entisestään se, että nämä kaksi ovat kyllä ihan oikea pari. Ne tekivät lähes kaiken yhdessä. Oli liikuttavaa nähdä, että niille syntyi kumppanuus tänä aikana.  Rajoitin varsinaiset ”vapaat seurustelut” ilman pöksyjä aamuihin, jotta loppu päivä sujui rauhallisemmissa merkeissä. Kun aika on oikea, astutukset olivat helppoja. Loppujen lopuksi narttukin intoutui vain enemmän ja sen tärppipäivät tuntuivat olevan pidemmät kuin aikaisemmin. Liekö tähän vaikuttanut suotuisasti uroksen läsnäolo?

Lenkin jälkeen yhdessä lepäämässä samassa auringon lämmittämässä kohdassa.

Olen saanut kasvattajan urani alussa oppeja viisaammilta, että nartun paras mittari ja oikean astutusajankohdan arviointi on se, että opettelee tuntemaan juoksun kierron vaiheet seuraamalla vuodon väriä, nartun käyttäytymistä ja turvotusta. Monissa narttulinjoissa tuntuu olevan samankaltainen juoksun kierto ja se, missä vaiheessa tärppipäivät ovat. Näin oppii huomaamaan eroja juoksuissa eikä tarvitse pohtia nousevatko arvot kuinka monessa päivässä. Nartut ovat yksilöitä, niin kuin me naisetkin. Toisilla on känkkäränkkä kertomassa tulevasta, toisilla nenä vie ja joillain on vireystila ihan maassa – kyllä te tiedätte 🙂

Harrastamani rodut ovat yleisesti helppoja astuttaa. Uskoisin vaikutusta olevan silläkin, että ajankohdat ovat olleet melko hyvin juuri oikeita ja koirille tarjottu rajoitettu vapaus olla yhdessä ja aikaa. Uskon vahvasti siihen, että hyvä seksuaalisuus koirilla kielii elinvoimasta. Nartut, jotka ovat helppoja astuttaa, hyviä synnyttämään ja hoitavat pentunsa hyvin ovat kullan arvoinen kasvatuksen perusta vahvan periytyvyytensä vuoksi. Sen olen myös oppinut, että jos astumisen eteen joutuu säätää ihan hulluna, kannattaa miettiä yrittääkö luonto laittaa vastaan ja muuttaa suunnitelmia.

Ajattelin laitella pyykkejä.

Kantovuorokausia on takana noin 40 vrk ja äitikoiran masu on jo nyt sen kokoinen, kuin joillain viimeisillä päivillä. Äitikoira saa laadukasta ruokaa, kainalossa oloa ja viettää leppoisaa elämää. En ota riskejä punkkikarkotteiden kanssa (käyn turkkia läpi) ja madotan hyväksi toteamallani aineella. Puuhastelemme yhdessä leikin varjolla vähän ylläpitävää aivojumppa-aktiviteetteja ja tallustelemme rauhallisia pitkiä lenkkejä. Uskon siihen, että nartun hyvästä fyysisestä peruskunnosta pitää pitää huolta myös kantoaikana raskauden eteneminen huomioiden.

Meillä odotetaan näitä pentuja innolla. Kesäpentujen kanssa on kiva olla paljon ulkona. Eniten aina innoissani odotan, mitä sieltä syntyy. Mihin niistä tulevaisuudessa on ja mitä kivaa elämä niiden mukana tuo tullessaan. Sen ainakin tiedän, että nämä pennut ovat saaneet erittäin onnellisesti alkunsa.

Tekevä koira on onnellinen

Olen itse aloittanut ”koiraurani” 80-luvun lopussa erittäin vanhakantaisilla perintönä tulleilla tiedoilla ja koira oli ihan perus monirotuinen ”kotikoira”. 90-luvun puolessa välin lähdin silloisen koirani kanssa harrastamaan erilaisia lajeja ja saamaan itsekin oppia koirankoulutukseen. Valikoima tuolloin oli lähinnä agility ja toko. Tokoa harrastivat enemmän palveluskoirarotuisten harrastajat ja agilityssakin rotukirjo oli huomattavasti laajempi kuin tänä päivänä.

Tässä ollaan treenaamassa tokon perusteita 2011 Espoossa. Koira saa namia luovuttaessaan patukan nätisti.

Opetusmenetelmät olivat hyvinkin kirjavia riippuen kouluttajasta ja hänen taustastaan – lähinnä harrastamastaan lajista. Ei puhuttu sen kummemmin menetelmistä. Oli palkkaus (nami, lelu, kehut ja edistyneemmillä naksut) ilman ”tyylisuuntia”.Tänä päivänä koulutusten ”tyylisuunnat” ovat jo melkein kuin uskontoja ja uskollisimmilla tyylisuuntien kannattajilla melkoisen mustavalkoinenkin näkemys muista toimintamalleista. Aikaisemmin painotettiin enemmän sitä, että koitettiin hakea koiralle sen tapa kouluttaa ja opeteltiin ehkä enemmän erilaisilla versioilla kuin nykyisin. Siinä punnittiin kouluttajankin osaamista löytää ja kyetä tarjoamaan versioita päästä tavoitteeseen. Olen miettinyt tätä kovasti. Auttoiko aikaisemmin esim. agilityssa ollut rotujen kirjo ymmärtämään paremmin koirien erilaisuutta? Pitikö kouluttajan oikeasti perehtyä enemmän eri rotujen toimintamalleihin ja vietteihin? Harrastettiinko aikaisemmin enemmän monipuolisesti yhdellä koiralla oppien näin eri lajien sisällä yleisesti käytettyjä malleja enemmän? En ole keksinyt vastauksia pohdintoihini.

Tässä on kolmen lauman koiria vuodelta 2003, jotka viettävät mökkilomaa yhdessä. Airista ei kiinnosta vieraan ihmisen (minun) koulutustuokio. Lomallakin on hyvä pitää perustavoista kiinni ja ylläpitää kontaktia ja tässä esim malttia olla kuulolla ja pysähtyä.

Olen törmännyt useinkin siihen, että aktiivinen kouluttaja erikoistuu tiettyyn omannäköiseensä toiminta- tai tyylisuuntaukseen ja opeissa käy erilaisia ihmisiä. Joillekin opit sopivat täydellisen sujuvasti ja asiat etenevät. Sitten on ohjaajia, joiden motoriikkaan tai toimintatapaan (tai kyseisen ihmisen omaan oppimistyyliin) se malli ei luontevasti istu ja kuitenkin sinnikkäästi hinkataan ja hinkataan, koska kouluttaja on hyvä ja menetelmä suosittu.

Koen itse jälkikäteen tarkasteltuna isona etuna sen, että olen päässyt kouluttamaan ja oppimaan vuosien mittaan hyvin erilaisten rotujen toimintatapoja ja oppimistyylejä. Olen vuosien mittaan harrastanut useita eri lajeja agilitystä raunioiden kautta metsästyskoirien käyttökokeisin ja päässyt näkemään erilaisia koulutuskulttuureita. Hyvä puoli tässä on ollut se, että olen saanut oppia ja nähdä useita erilaisia versioita koulutusmenetelmistä varsin erityyppisille koirille. Ihan kaikkea en hyväksy. Osa ei sovi minulle tai harrastamalleni roduille tai menetelmä on liian monimutkainen tyyliini. Parasta on kuitenkin se, että osaan versioida yksilöihin ja tilanteisiin erilaisia tapoja, jos yksi ei toimi. Tai jos tiedän tyylin, joka koiralla/lajissa toimisi, tiedän keneltä apua haen. Erilaisista neuvoista voi itse ottaa käyttöön sopivimmat tai toimivimmat.

Tämä kuva on 11 vuoden takaa agilitykisoista Porvoossa, jossa sijoituin staffini kanssa medi II-luokassa toiseksi. Huomaa kisa-asu ja palkinnot 🙂 Tuomarina Anne Savioja kättelemässä juuri voittanutta, nykyisinkin aktiivisesti palkintosijoja agilityssa napsiva kasvattajakollegaani Sari Puusaarta.

Seuraavat asiat ovat kuitenkin tyylisuunnasta huolimatta tosia: tekevä koira on onnellinen koira. Ihan sama, onko motivaationa nakki vai pallo, niin yhdessä tekeminen vahvistaa koiran ja omistajan suhdetta. Hyvässä hengessä tehty harjoitus, leikki tai leikin ohessa tehty koulutus tuo kummallekin positiivista energiaa ja lujittaa suhdetta. Toistot vahvistavat suoritusta ja oikean suorituksen vaatimisesta/tekemisestä lintsaaminen ei aikaansaa tasaista toivottua toimintaa. Parasta olisi, jos omistaja/kouluttaja osaisi tuohon ympärille valita sopivimman menetelmän lukemattomien keinojen pakista ja tarvittaessa muuttaa menetelmää, jos tuntuu jumittavan. Pääasia, että tekee yhdessä ja opettelee ”koiraa”. Opettelee asioita ja menetelmiä sekä valitsee niistä itselleen ja koiralleen sopivimmat. Ja hyväksyy, ettei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa ja on avoin näkemään erilaisten toimien hyvät puolet eri tilanteissa ja eri yksilöille. Hyväksyy myös sen, että eri rotuiset koirat ovat erilaisia, toimivat eri tavoin ja niiden käyttötarpeet ovat erilaisia. Koirissa on myös erilaisia oppijoita rotujenkin sisällä. Erilaisuus on rikkautta ja antaa erilaisia asioita. Pääasia, että edetään hyvän kautta ja tehdään.

Petra Morbin
Kirjoittaja on itse nyt sivustaseuraajana monessa harrastuksessa ja odottaa taas paluuta ”sorvin äärelle”. Tulin hyvälle mielelle katsellessani vanhoja luvia tähän. Harmi vain, kun 90-luvulla ei kulkenut kamera mukana koiratreeneissä.

Menestys on tiimityötä

Koira on pitkäaikainen ystävä ja elinkumppani. Koirien kautta saatavat ihmiskontaktit voivat olla elinikäisiä. Olen saanut useita ystäviä, lasteni kummeja ja harrastuskavereita ympäri maailmaa koirien kautta. Kuva Petra Morbin

Hyvällä urheilijalla on ympärillään tiimi ammattilaisia tukemassa toimintaa ja viemässä sitä eteenpäin. Huippu-urheilussa on ymmärretty kauan sitten, että menestys on tiimityötä. Urheilijan tai joukkueen ympärille on kerätty oman alansa asiantuntijoista koostuva tiimi, jotka omalta osaltaan auttavat kohti tavoitteita. Kukaan kasvattaja ei voi yksinään tuottaa priimaa ilman apuverkostoa ja muita kasvattajia. Somen aikana vertaistukea ja sparrausta on hyvin saatavilla onlinessa, mutta sen kääntöpuoli on mustavalkoisen ajatusmaailman lisääntyminen ilman hands on –tuntemista.

Hyvässä tiimissä voi ongelmakohdistakin keskustella rakentavasti ja miettiä yhdessä, miten edetä. Hyvä tiimi tuo esiin erilaisia näkökulmia ja auttaa löytämään ratkaisuja. Hyvässä tiimissa ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Hyvässä tiimissä iloitaan toisten onnistumisista ja autetaan haasteissa. Hyvän tiimin energia tuo sellaista voimaa, jolla mennään läpi vuorten ja merien –tai ainakin on kivaa yrittäessä. Hyvä tulos yhdellä ei ole toiselta pois. Hyvin toimiva tiimi vie rotua tai lajia eteenpäin ja haastaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista muillakin. Näin nostetaan tasoa ylöspäin laajemmassa mittakaavassa.

Tiimityö on myös yhteishengen luomista. Hyväenergiseen joukkoon on kiva kuulua ja olla osana. Hyvässä koiraporukassa kukaan ei kysele sosioekonomista asemaasi. Hyvässä tiimissä saa ja annetaan.

Tavoitteellista tekemistä

Urheilussa on lajista riippumatta usein helpompaa asettaa tulostavoite, kuin koiran kasvatuksessa. Kasvattajat määrittelevät tavoitteensa esim. kotisivuillaan yleensä ”terveitä ja rodunomaisia” tai ”tavoitteellista kasvatusta” –tyylisillä lauseilla. Olen myös omalta kohdaltani miettinyt, mitkä tavoitteet asetan kasvatustyölleni milläkin aikavälillä. Jotta kasvatustyö on tavoitteellista, pitää realistisesti miettiä ne tavoitteet lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Varsin usein törmää siihen, että tavoitteita mietitään omassa kasvatus työssä eikä niinkään vahvasti koko rodun tavoitteena tai suhteessa rotuun. Terveyden ja rodunomaisuuden pitäisi olla perusehto koko kasvatustyölle.

Yksi kasvattajaurani tähtihetkistä: World Terrier Show ja parsoneiden erikoisnäyttely 2015 Helsinki. ROP ja ROP-käyttökoira Green Perry’s Butterfly ja Petra Morbin, VSP-käyttökoira ja SERT Green Perry’s Boomer ja Annina Myllyaho, ROP-kasvattaja kennel Green Perry’s. Molemmat koirat ovat usean lajin valioita, terveitä ja ihania perheenjäseniä.

Omia asetettuja ja saavutettuja tavoitteita on vuosien mittaan ollut yksittäisillä koirilla eri lajeista esim. valioitumiset (näyttelyt ja käyttölaji), jossain tietyssä kilpailussa menestyminen sekä jatkojalostusmahdollisuudet ja visiot. Kasvatuksessa asetettuja tavoitteita on ollut mm. Vuolasvirta –palkinto ja rodussa Vuoden Kasvattaja –palkinto. Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on ollut saada hyvä verkosto koirien omistajista ja harrastajista. Kaikki eivät halua olla mukana aktiivisesti ja sitäkin pitää kunnioittaa. Osa on aktiivisia somessa ja osa käytännön tekemisissä. He kaikki ovat arvokas osa Meidän Tiimiä. Ilman heitä en tietäisi kasvattieni tai rodun ominaisuuksia arjessa ja harrastuksissa. Ilman heitä tieto terveydestä tai luonteista olisi vain nettilukuja ilman, että tunnen koiria. Ilman heitä koko kasvatustyö tuntuisi paljon vähemmältä. Hyvät koirat eivät ole mitään ilman hyviä ihmisiä ympärillä.

Koiran arvoa ei voi kuitenkaan mitata vain lajeissa vaan kokonaisvaltaisesti elämänlaadussa. Koira voi tuoda mukanaan uusia ihmissuhteita, harrastuksia ja elämäntyyliä. Voisiko olla liian iso tavoite ajatella kokonaisuutta yhteiskunnallisestikin hyödyttävänä harrastuksena? Koira pitää liikkeessä, koiraan kulutetaan, koira voi olla myös työväline/työkaveri.

Koiranpentua miettiessä tulisi nähdä pentujen elinymäristö, tutustua kasvattajaan ja hänen asiantuntemukseensa. Kasvattajasta voi tulla vahva tuki ja yhteistyökumppani. Kuvassa sijoituskoirana ollut Milka, Green Perry’s Milk Maid sijoituspentueensa kanssa.

Eettisyydestä koiran hankinnassa

Ihmisten kulutustottumukset ja tapa käyttää rahaa ovat muuttuneet viime vuosina paljon. Tietoisuus eettisestä tuottamisesta – oli kyse ihan mistä tahansa tuotteesta, on noussut merkittäväksi osaksi arvoja. Kaikki tuntevat Reilun Kaupan, luomun ja lähituottamisen, UTZin jne. Mutta miten tunnistaa eettinen koiran kasvattaja? Huolen kanssa seuraan tietämättömien kuluttajien hankkimia halpoja koiria ”mixejä” ja samalla järkyttävän pentutehtailun tukeminen ja ”rescue” –sanasta on tullut synonyymi kaikille ulkomailta tuotaville sekarotuisille koirille ilman taustojen tarkistamista tai asianmukaisessa kunnossa (tarttuvat taudit ja sairaudet) maahan tuontia.

Ehdotin SuKoKan Annualissa 4/2016 julkaistussa kolumnissani kampanjaa eettisen koirankasvatuksen puolesta ja ilokseni se on saanut tukea. Keskimäärin suomalainen kasvattaja tekee pyyteetöntä työtä aikaa, vaivaa ja kuluja säästämättä. Koiria hoidetaan ammattilaisten käsissä, saavat laadukkaampaa ruokaa kuin omistajansa ja ne harrastavat monipuolisesti huippukouluttajien opeissa. Miten tämä työ saisi itselleen ansaitun arvon? Miten laadukkaan kasvatustyön tukeminen ei ole automaatio, mistä koira halutaan hankkia? Miten koiran hankintavaiheen aikana ei ymmärretä, millainen merkitys voi olla kasvattajan tuella ja aiemmin kuvattulla tiimillä? Vaikka et itse koskaan ajattelisikaan olevasi ”himoharrastaja” tai ”tee papereilla mitään”, niin miksi et haluaisi mieluummin tukea vilpitöntä hyvää työtä rotujen eteen tekeviä ihmisiä kuin todellista pentutehtailua ja päivänvaloa kestämätöntä toimintaa? Netin kautta saa selville paljon ja keskustelemalla ihmisten kanssa löytyy varmasti Sinulle sopiva kasvattaja.

Rakkaudesta koiriin – eettisen koirankasvatuksen puolesta

Petra Morbin

Kirjoittaja uskoo positiivisen energian vaikutukseen ja eteenpäin viemiseen koiramaailmassakin. Kennel Green Perry’s vuodesta 1999. FB Team Green Perry’s.