Saksanpaimenkoira – ystäväni

Saksanpaimenkoira on rotu, jonka meistä jokainen tunnistaa. Toisten mielestä se on koirien ehdotonta aatelia, toisten mukaan varoittava esimerkki jalostuksella pilatusta rotukoirasta. Mutta miksi saksanpaimenkoira on juuri minulle se Ensimmäinen kaikkien rotujen joukosta? Koska se on älykäs, voimakas, rohkea, kunnioitusta herättävä ja uskollinen kuolemaansa saakka. Koira isolla K:lla.

Saksanpaimenkoira on kehitetty Saksassa 1900- luvun vaihteessa sen aikaisista paimenkoiratyypeistä. Tavoitteena oli luoda palveluskoira, jolla on edellytykset vaativiin suorituksiin. Rotu saavutti nopeasti suuren suosion erinomaisten käyttöominaisuuksiensa vuoksi. Maailmansotien aikana näiden koirien rintamilla tekemät uroteot tekivät rodusta maailmanlaajuisesti tunnetun. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.

Kannan voimakas ja nopea kasvu laski valitettavasti sen tasoa eri puolilla maailmaa. Siksi rotumme saksalainen kattojärjestö (SV) on pyrkinyt alusta asti ohjaamaan jalostusta. Rodun yleisen tilan parantamiseksi perustettiin Saksanpaimenkoirien Maailmanunioni (WUSV) vuonna 1975. Jäsenmaita on tällä hetkellä 82. Jokaisella jäsenmaalla on lisäksi oma rotua harrastava järjestönsä, joka ohjaa jalostusta SV:n asettamien suurten suuntaviivojen mukaisesti. Suomessa tätä tehtävää hoitaa Suomen Kennelliiton alainen rotujärjestömme Saksanpaimenkoiraliitto ry., joka jakautuu lukuisiin aluekohtaisiin alajaostoihin.  Liitto ja sen alaosastot tarjoavat jäsenilleen koulutusta ja opastusta sekä järjestävät vuosittain erikoisnäyttelyitä ja kilpailuja.

Saksanpaimenkoira on maailman suosituin palveluskoira. Se on vahvahermoinen, tarkkaavainen, valpas, uskollinen ja ehdottoman lahjomaton. Se on tottelevainen ja hyväntahtoinen muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Hyvän koulutettavuutensa ansiosta se suorittaa kaikki sille annetut tehtävät innokkaasti. Se on rohkea, kova ja taistelutahtoinen ja kykenee puolustamaan itseään, ohjaajaansa ja tämän omaisuutta. Saksanpaimenkoira on jalomuotoinen ja ylväs koira, josta huokuu sen vuosisatainen historia ihmisen palveluksessa.

Kuvassa on yksi kantakoiristani, Saksantuonti FI&EE MVA Rommel von Arlett BH AD IPO1 Erikoisnäyttely Suomi, Saksa SG luokassa 18-24 kk.

Rodun terveystilanne puhuttaa Suomessakin. Mitä asialle on tehty? Rodulla esiintyviä luuston kasvuhäiriöitä pyritään vastustamaan perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman, PEVISA:n avulla. Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan viralliset röntgenkuvaustulokset lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Tätä ohjelmaa on toteutettu eri muodoissaan jo vuosikymmenien ajan. Kannan parantamiseksi on Suomeen tuotu runsaasti jalostuskoiria nimenomaan Saksasta. Siellä kriteerit jalostukseen käytettäville koirille ovat erittäin tiukat. Niiden tulee olla terveluustoisia, erikoisnäyttelyssä palkittuja, suojelukokeen suorittaneita sekä jalostustarkastettuja. Saksanpaimenkoiraliitto kannustaa meilläkin koiranomistajia tutkituttamaan koiransa ja osallistumaan niiden kanssa näyttelyihin ja kokeisiin.

Saksanpaimenkoiralla on kaksi karvamuunnosta, pitkä- ja lyhytkarvainen. Näitä saa meillä risteyttää keskenään. Rotumme on  jakautunut ns. näyttely- ja käyttölinjaisiin koiriin. Kummassakin linjassa on omat hyvät ja huonot puolensa ja kummallakin on omat kannattajansa. Rodun harrastajat valikoivat koiransa omien mieltymystensä mukaan. Kumpikaan linja ei ole toista parempi – ne ovat vain erilaisia.

Kuvassa pitkäkarvainen narttumme PMV-13, TLNW-13 Millan Doritt. Koiralla on myös useita luokkavoittoja rodun erikoisnäyttelyistä.

Rodussa näkee valitettavasti joskus liioiteltuja piirteitä omaavia yksilöitä. Koiranäyttelyissä arvostelevia ulkomuototuomareita on kehotettu kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota siihen, ettei rakenteeltaan ääripään tyyppejä edustavia, ylikulmautuneita ja kooltaan  huomattavan suuria koiria enää palkittaisi. Asiaan suhtaudutaan siis erittäin vakavasti. Tärkeää on muistaa, että me kasvattajat ja harrastajat haluamme vilpittömästi työskennellä yhdessä tämän suuresti rakastamamme rodun hyväksi, linjamieltymyksistä huolimatta.

Pieni saksanpaimenkoira on huvittava isoine tassuineen ja korvineen. Leppoisan ulkokuoren alla sykkii kuitenkin rautainen sydän!

Tätä kirjoittaessani talomme vanhin saksanpaimenkoira Aura (Millan Maria Aurora), jo superveteraani-ikäinen, makaa jaloissani pöydän alla. Välillä se tönäisee minua kuonollaan muistuttaen olemassaolostaan. Katsoessani sitä näen siitä huokuvan voiman, suunnattoman älykkyyden ja elämän tuoman viisauden.  Saksanpaimenkoira luotiin palvelemaan ihmistä. Lukemattomia koirasukupolvia myöhemmin Auran ruskeisiin silmiin katsoessani niistä voi lukea: ”Mitä minä voin tänään tehdä puolestasi?” Tunnen onnea ja syvää kiitollisuutta siitä, että saan omistaa tällaisen koiran ja olla osa suurta maailmanlaajuista saksanpaimenkoirayhteisöä. Minun elämäni, onneni, Ystäväni – saksanpaimenkoira.

 

Kirjoittaja Tanja Paasio on pitkän linjan koirankasvattaja. Pitää myös  kissoista, mutta pelkää hevosia. Harrastaa puutarhanhoitoa ja lukemista. Asuu maaseudulla perheensä kanssa vanhassa kansakoulussa, jonka kunnostaminen ei tule ikinä valmiiksi.

 

 

Miten tullaan kasvattajaksi – Visakoivun tarina

Sain ensimmäisen koirani vuonna 1970. Olen aina rakastanut eläimiä, mutta koirat ja hevoset ovat olleet aina ykkössijalla. Kaikki eläimet ovat olleet minulle tärkeitä, vaikka niiden kanssa touhuaminen ei aina ole ollut ihan päivänvalon kestävää. Olin varmaan kolmen vuoden ikäinen, kun naapurin pojat eräänä päivänä taas tapansa mukaan kiusasivat minua. Keräsin pahvilaatikon täyteen sisiliskoja ja sammakoita. Kun pojat taas tulivat huutelemaan ilkeyksiään, pyysinkin heitä tulemaan lähemmäksi katsomaan mitä minulla oli laatikossa. Kun pojat olivat tarpeeksi lähellä, aloin nakella noita eläinraukkoja poikien niskaan. Pojat lähtivät karkuun kiljuen ja minä hipsin kotiin tyytyväisenä temppuni saavuttamaan menestykseen. Sisilisko- ja sammakkoparkoja en vielä tuolloin osannut sääliä, mutta myöhemmin elämässäni olen yrittänyt ottaa kaikki eläimet huomioon aina mahdollisimman hyvin, paitsi, anteeksi nyt vain, hyttyset.

Lapsuudenkodissani ei ollut koskaan koiraa, koska vanhempani katsoivat, että koira ei kuulu kaupunkiasuntoon. Mentyäni naimisiin, aloin pikkuhiljaa ehdotella miehelleni, että voisimme hankkia koiran. Olin lukenut koirista ja kasvatuksesta monia kirjoja, mutta silti kuvittelin, että koirankasvattajaksi tullaan hankkimalla narttukoira ja aletaan sitten vain kasvattaa sen kanssa.

Onneksi kohdalleni sattui kaksi todella upeaa kasvattajaa, jotka saivat minut ymmärtämään neuvoillaan ja ohjeillaan, että kyse ei ole mistään yksinkertaisesta asiasta. Kasvattajat olivat Antti Seppälä, kennel Capella ja Pekka Väissi, kennel Kauhakuusen. Heidän korvaamattomalla avustuksellaan aloin ymmärtää, mistä oikeasti on kyse ja sain hyvän ohjauksen koirankasvatuksen saloihin.

Meillä oli myös lukiossa vallan mainio biologian opettaja, Kimmo Aula, jolta me oppilaat saimme tehokkaan opetuksen kaiken muun lisäksi perinnöllisyydestä. En olisi ikinä osannut etukäteen kuvitella, miten valtava merkitys tuolla opetuksella olisi meille tulevaisuudessa koirien kanssa. Jo koiranjalostusta koskevien kirjojen lukeminen oli helpompaa, kun perusasiat oli koulussa opetettu. Koirien kasvatuksessa käytäntö ja kirjatieto kulkevat käsikädessä, eikä mikään tapahdu hetkessä. Koirankasvattaja ei myöskään koskaan ole ”täysin oppinut”, vaan aina pitää olla valmis oppimaan uutta. On oltava valmis hyväksymään se tosiasia, että mitä enemmän tietää, sitä paremmin tietää, kuinka vähän tietää. Tässä puuhassa ei myöskään voi oikoa, sillä tässä jos missä pätee vanha sananlasku; minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Kuvassa Visakoivun Tiny One, jolla ikää kuvanottohetkellä 15 vuotta. Kuva Kirsti Koivu

Monien vaiheiden sekä muutaman rodun kanssa tehtyjen yritysten ja erehdysten kautta, päädyimme lopulta havannankoiraan, mikä oli kohdallamme täysosuma. Rotu tuli meille vuonna 1990 ja nyt olemme kasvattaneet mieheni kanssa yhdessä jo useamman sukupolven näitä viehättäviä koiria – milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä, mutta aina koiristamme iloiten ja nauttien. Olen myös saanut kaksi Vuolasvirta-palkintoa, toisen basenjin ja toisen havannankoiran kasvatuksesta. Erityisen onnellinen olen SuKoKan kasvattajapalkinnosta, sillä sen olisin saanut basenjeista jo paljon aikaisemmin, mutta halusin sen havannankoirista ja niin siinä sitten kävi.

Tätä puuhaa ei voi tehdä muuten, kuin suurella sydämellä ja koirista välittäen. Epäonnistuminen esim. kasvatin sairastumisen muodossa, riipaisee syvältä, sillä aina toivoo, että onnistuisi kasvattamaan mahdollisimman terveitä koiria. Yleensä asiat sujuvat hyvin, mutta esim. polvilumpioluksaatio- tai muu sairausuutinen jonkun kasvatin kohdalla masentaa todella. Sitten taas uutinen 16 – 18 vuotiaasta kasvatista, joka elää terveenä edelleen, tuottaa suurta tyydytystä ja iloa. Jos ilon ja surun tunteet koirankasvatuksesta katoavat ja tilalle tulee välinpitämättömyys, on syytä lopettaa koko touhu heti saman tien.

Kirsti Koivu, Visakoivun kennel

Menestys on tiimityötä

Koira on pitkäaikainen ystävä ja elinkumppani. Koirien kautta saatavat ihmiskontaktit voivat olla elinikäisiä. Olen saanut useita ystäviä, lasteni kummeja ja harrastuskavereita ympäri maailmaa koirien kautta. Kuva Petra Morbin

Hyvällä urheilijalla on ympärillään tiimi ammattilaisia tukemassa toimintaa ja viemässä sitä eteenpäin. Huippu-urheilussa on ymmärretty kauan sitten, että menestys on tiimityötä. Urheilijan tai joukkueen ympärille on kerätty oman alansa asiantuntijoista koostuva tiimi, jotka omalta osaltaan auttavat kohti tavoitteita. Kukaan kasvattaja ei voi yksinään tuottaa priimaa ilman apuverkostoa ja muita kasvattajia. Somen aikana vertaistukea ja sparrausta on hyvin saatavilla onlinessa, mutta sen kääntöpuoli on mustavalkoisen ajatusmaailman lisääntyminen ilman hands on –tuntemista.

Hyvässä tiimissä voi ongelmakohdistakin keskustella rakentavasti ja miettiä yhdessä, miten edetä. Hyvä tiimi tuo esiin erilaisia näkökulmia ja auttaa löytämään ratkaisuja. Hyvässä tiimissa ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Hyvässä tiimissä iloitaan toisten onnistumisista ja autetaan haasteissa. Hyvän tiimin energia tuo sellaista voimaa, jolla mennään läpi vuorten ja merien –tai ainakin on kivaa yrittäessä. Hyvä tulos yhdellä ei ole toiselta pois. Hyvin toimiva tiimi vie rotua tai lajia eteenpäin ja haastaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista muillakin. Näin nostetaan tasoa ylöspäin laajemmassa mittakaavassa.

Tiimityö on myös yhteishengen luomista. Hyväenergiseen joukkoon on kiva kuulua ja olla osana. Hyvässä koiraporukassa kukaan ei kysele sosioekonomista asemaasi. Hyvässä tiimissä saa ja annetaan.

Tavoitteellista tekemistä

Urheilussa on lajista riippumatta usein helpompaa asettaa tulostavoite, kuin koiran kasvatuksessa. Kasvattajat määrittelevät tavoitteensa esim. kotisivuillaan yleensä ”terveitä ja rodunomaisia” tai ”tavoitteellista kasvatusta” –tyylisillä lauseilla. Olen myös omalta kohdaltani miettinyt, mitkä tavoitteet asetan kasvatustyölleni milläkin aikavälillä. Jotta kasvatustyö on tavoitteellista, pitää realistisesti miettiä ne tavoitteet lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Varsin usein törmää siihen, että tavoitteita mietitään omassa kasvatus työssä eikä niinkään vahvasti koko rodun tavoitteena tai suhteessa rotuun. Terveyden ja rodunomaisuuden pitäisi olla perusehto koko kasvatustyölle.

Yksi kasvattajaurani tähtihetkistä: World Terrier Show ja parsoneiden erikoisnäyttely 2015 Helsinki. ROP ja ROP-käyttökoira Green Perry’s Butterfly ja Petra Morbin, VSP-käyttökoira ja SERT Green Perry’s Boomer ja Annina Myllyaho, ROP-kasvattaja kennel Green Perry’s. Molemmat koirat ovat usean lajin valioita, terveitä ja ihania perheenjäseniä.

Omia asetettuja ja saavutettuja tavoitteita on vuosien mittaan ollut yksittäisillä koirilla eri lajeista esim. valioitumiset (näyttelyt ja käyttölaji), jossain tietyssä kilpailussa menestyminen sekä jatkojalostusmahdollisuudet ja visiot. Kasvatuksessa asetettuja tavoitteita on ollut mm. Vuolasvirta –palkinto ja rodussa Vuoden Kasvattaja –palkinto. Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on ollut saada hyvä verkosto koirien omistajista ja harrastajista. Kaikki eivät halua olla mukana aktiivisesti ja sitäkin pitää kunnioittaa. Osa on aktiivisia somessa ja osa käytännön tekemisissä. He kaikki ovat arvokas osa Meidän Tiimiä. Ilman heitä en tietäisi kasvattieni tai rodun ominaisuuksia arjessa ja harrastuksissa. Ilman heitä tieto terveydestä tai luonteista olisi vain nettilukuja ilman, että tunnen koiria. Ilman heitä koko kasvatustyö tuntuisi paljon vähemmältä. Hyvät koirat eivät ole mitään ilman hyviä ihmisiä ympärillä.

Koiran arvoa ei voi kuitenkaan mitata vain lajeissa vaan kokonaisvaltaisesti elämänlaadussa. Koira voi tuoda mukanaan uusia ihmissuhteita, harrastuksia ja elämäntyyliä. Voisiko olla liian iso tavoite ajatella kokonaisuutta yhteiskunnallisestikin hyödyttävänä harrastuksena? Koira pitää liikkeessä, koiraan kulutetaan, koira voi olla myös työväline/työkaveri.

Koiranpentua miettiessä tulisi nähdä pentujen elinymäristö, tutustua kasvattajaan ja hänen asiantuntemukseensa. Kasvattajasta voi tulla vahva tuki ja yhteistyökumppani. Kuvassa sijoituskoirana ollut Milka, Green Perry’s Milk Maid sijoituspentueensa kanssa.

Eettisyydestä koiran hankinnassa

Ihmisten kulutustottumukset ja tapa käyttää rahaa ovat muuttuneet viime vuosina paljon. Tietoisuus eettisestä tuottamisesta – oli kyse ihan mistä tahansa tuotteesta, on noussut merkittäväksi osaksi arvoja. Kaikki tuntevat Reilun Kaupan, luomun ja lähituottamisen, UTZin jne. Mutta miten tunnistaa eettinen koiran kasvattaja? Huolen kanssa seuraan tietämättömien kuluttajien hankkimia halpoja koiria ”mixejä” ja samalla järkyttävän pentutehtailun tukeminen ja ”rescue” –sanasta on tullut synonyymi kaikille ulkomailta tuotaville sekarotuisille koirille ilman taustojen tarkistamista tai asianmukaisessa kunnossa (tarttuvat taudit ja sairaudet) maahan tuontia.

Ehdotin SuKoKan Annualissa 4/2016 julkaistussa kolumnissani kampanjaa eettisen koirankasvatuksen puolesta ja ilokseni se on saanut tukea. Keskimäärin suomalainen kasvattaja tekee pyyteetöntä työtä aikaa, vaivaa ja kuluja säästämättä. Koiria hoidetaan ammattilaisten käsissä, saavat laadukkaampaa ruokaa kuin omistajansa ja ne harrastavat monipuolisesti huippukouluttajien opeissa. Miten tämä työ saisi itselleen ansaitun arvon? Miten laadukkaan kasvatustyön tukeminen ei ole automaatio, mistä koira halutaan hankkia? Miten koiran hankintavaiheen aikana ei ymmärretä, millainen merkitys voi olla kasvattajan tuella ja aiemmin kuvattulla tiimillä? Vaikka et itse koskaan ajattelisikaan olevasi ”himoharrastaja” tai ”tee papereilla mitään”, niin miksi et haluaisi mieluummin tukea vilpitöntä hyvää työtä rotujen eteen tekeviä ihmisiä kuin todellista pentutehtailua ja päivänvaloa kestämätöntä toimintaa? Netin kautta saa selville paljon ja keskustelemalla ihmisten kanssa löytyy varmasti Sinulle sopiva kasvattaja.

Rakkaudesta koiriin – eettisen koirankasvatuksen puolesta

Petra Morbin

Kirjoittaja uskoo positiivisen energian vaikutukseen ja eteenpäin viemiseen koiramaailmassakin. Kennel Green Perry’s vuodesta 1999. FB Team Green Perry’s.

Rotukoiralla on paikkansa yhteiskunnassa

Rotukoiralla on paikkansa yhteiskunnassa

Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry:n vuoden 2017 teema on Onnellinen rotukoira. Haluamme herättää keskustelua rotukoirista ja niiden merkityksestä yhteiskunnassa. Rotukoira on tärkeä omistajalleen perheenjäsenenä ja kaverina. Rotukoirilla on myös paljon tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä, jos ajatellaan esimerkiksi poliisin, Tullin ja armeijan koiria, opaskoiria, avustajakoiria sekä vapaaehtoistyötä tekeviä pelastuskoiria. Tällä vuosituhannella rotukoirat ovat tulleet mukaan moniin uusiin tehtäviin, tuoreimpana esimerkkinä tästä hypokoirat, jotka voivat auttaa ihmisitä diabeteksen seurannassa tai jopa syövän havaitsemisessa.

Viime vuosina rotukoirien osalta on keskusteltu melko negatiiviseen sävyyn ja esille on nostettu vain sairauksia ja epäonnistuneita pennunhankintoja. Kasvattajat on jotenkin haluttu nähdä hieman kyseenalaisessa valossa. Tämä suunta on nyt onneksi pikku hiljaa hieman muuttumassa. Näyttäisi siltä, että julkinen keskustelu on muuttumassa asiallisemmaksi ja positiivisemmaksi.

Rehellisyys kasvatustyössä on kaiken A ja O

Olen kasvattanut noin 30 vuotta valkoisia länsiylämaanterriereitä ja törmännyt monenlaisiin haasteisiin matkan varrella. Kasvatustyö kulkee niin sanotuissa seitsemän vuoden sykleissä, mikä tarkoittaa seitsemää hyvää vuotta ja sen perään seitsemää vähän haasteellisempaa vuotta. Kasvatustyö ei ole helppoa. Se vaatii paljon paneutumista, intohimoa oppia uutta ja perehtyä ensisijaisesti omaan rotuun, mutta myös muista roduista voi saada paljon oppia oman rodun kasvatustyöhön.

Kriittisyys ja jopa yltiöpäinen rehellisyys on minulle kasvatustyössä kaiken A ja O. Välillä kasvattajana joutuu tekemään raskaita päätöksiä, mutta ne päätökset kannattavat tulevaisuuteen. Itse haluan edelleen kunnioittaa luontoa kasvatuksessakin. Tarkoitan tällä sitä, että pentuja hoidetaan ja niitä autetaan alkutaipaleella, mutta pennun täytyy vastata tähän apuun. Jos pentu ei halua elää syystä tai toisesta, on minun kasvattajana tehtävä vaikea päätös. Kokisin kovin huonoa omaatuntoa siirtäessäni tuon vastuun ostajalle, jolle koira on se ainut ja rakkain. Viimeaikaisen kehityksen myötä pentuja pidetään vähän liiankin kanssa ”väkisin” hengissä. Tässä voi olla yksi syy yleistyneisiin terveysongelmiin. Jos pentu ei itse ilman jatkuvaa apua selviä ensimmäisistä viikoistaan, on sillä jokin ongelma ja luonnossa se kuolisi pois. Miksi emme siis antaisi sen tapahtua? Luonnonvalintaa tulee kasvattajana noudattaa ja sitä olen itse pitänyt sitä yhtenä tärkeimmistä ohjenuoristani.

Toinen terveyteen varmasti vaikuttava tekijä on erilaiset lääkekuurit niin kantaville nartuille kuin pienille pennuillekin. Valitettavan paljon syötetään turhaan lääkekuureja vain kaiken varalta ongelmien välttämiseksi. Pennun kehityksessä se voi vaikuttaa mitä kummallisimmilla tavoilla, jotka tulevat esiin vasta myöhemmin. Luonnonvalinnan ja luonnon kunnioittamisen pitäisi olla kasvatustyön perusta.

Koiran hyvinvointi on myös omistajan vastuulla

Haluan myös nostaa esiin kysymyksen ostajan vastuusta. Aina korostetaan kasvattajan vastuuta ja välillä sitä jopa liioitellaan ja kuvitellaan, että vastuu kasvattajalla kattaa kaiken koko koiran eliniän. Ostajalla on kuitenkin vastuu perehtyä rotuun jota on hankkimassa, ja hänen vastuullaan on myös tarjota koiralle rodunomaiset olosuhteet. Hänellä on vastuu hoitaa koiraa hyvin, ruokkia sitä oikein ja kouluttaa koira yhteiskuntakelpoiseksi. Hänellä on myös vastuu antaa koiralle tilaa elää eläimenä. Tässä on paljon vastuita, jotka helposti unohdetaan, ja ongelmien esiintyessä syyttävä sormi osoittaa kasvattajaa. Pennunostajan tulee voida luottaa kasvattajaan, mutta myös vastavuoroisesti kasvattajan tulee voida luottaa ostajaan. Paljon on kyse myös siitä, että kasvattajan täytyy osata laskea irti kasvateistaan, kun ne on myyty. Liiallinen holhoaminen ei kuulu asiaan, vaan kasvattajan tulee olla tarvittaessa tukena ja apuna ostajalle.

Rotukoiralla on paikka yhteiskunnassa ja sitä paikkaa tukee ihmisen tarve kumppaniin. Koira on pyyteetön kumppani, joka antaa paljon rakkautta. Sekä kuuntelee kaikki huolesi ja murheesi pyyhkien ne pois mielestäsi. Rotukoirien taustoista tiedämme enemmän kuin sekarotuisten koirien, ja sen vuoksi meillä on mahdollisuus vaikuttaa niiden terveystilanteeseen.

Onnellinen rotukoira on terve, yhteiskuntakelpoinen, huolellisesti kasvatettu, omistajansa rakastama ja kunnioittavasti kohdeltu.

Vesa

Vesa Lehtonen on Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry:n puheenjohtaja. Hän on myös ulkomuototuomari. Vesa on kasvattanut koiria noin 30 vuotta, päärotunaan valkoinen länsiylämaanterrieri.

 

Onnellinen rotukoira

Tervetuloa Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry:n blogiin! Julkaisemme blogissa kirjoituksia koirankasvatuksesta ja koiranjalostuksesta, koiran hyvinvoinnista ja koiraharrastuksesta yleensä sekä koiraharrastuksen tulevaisuudesta. Blogissa kirjoittavat jäsenemme ja yhteistyökumppanimme.

Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry on koirankasvattajien etujärjestö. Edistämme puhdasrotuisten koirien vastuuntuntoista kasvatustyötä ja jalostusta. Lisää tietoa meistä: www.sukoka.fi