Koiranäyttelyt – leipää vai sirkushuveja?

Koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on palvella jalostusta. Jokaiselle koirarodulle on sen syntyvaiheessa luotu oma rotumääritelmä jossa kuvaillaan rodun ihanneyksilö. Tuomarit arvostelevat näyttelyissä esillä olevia koiria sen mukaisesti. Jokainen koira saa kirjallisen arvostelun jossa sen ulkomuotoa verrataan tähän standardiin. Laatu – ja kilpailuarvosteluiden jälkeen Rotunsa parhaaksi valitut koirat jatkavat kilpailuaan omissa ryhmissään. Näiden ryhmien voittajista valitaan sitten se Näyttelyn kaunein koira. Kasvattajat voivat hyödyntää näitä arvosteluja omissa jalostusvalinnoissaan. Näyttelyharrastaminen on koirien ehdoilla tapahtuvaa mukavaa yhdessäoloa, reipasta ja suoraselkäistä esiintymistä sekä kohteliaisuutta Tuomareita ja muita näytteilleasettajia kohtaan. Tai ainakin näin sen tulisi olla.

Onko meidän ihmisten oma voitontahto on ylittänyt sen rajan jonka jälkeen harrastaminen ei ole enää mukavaa? Näyttelypaikalle saavutaan voitonvarmana intoa puhkuen. Näyttelyluettelosta katsotaan kiireesti esillä olevat koirat. Oma koira on luonnollisesti paras. Jos koira ei menestykään saa sen arvostellut Tuomari varmasti osakseen kritiikkiä, samoin muut näytteilleasettajat koirineen. Jos ei nyt suoraan näyttelypaikalla niin ainakin myöhemmin sosiaalisessa mediassa.

Koiranäyttelyt ovat avoimia yleisölle. On ehdottoman tärkeää että me näytteilleasettajat kohtelemme koiriamme hyvin. Koiran retuuttaminen rumasti taluttimessa ei ole sallittua. Arvostetaan koiriamme ja jätetään se muu arvostelu kaikkinensa niille Tuomareille. Heidät on koulutettu tehtäväänsä! Koirasi ansaitsee palkintonsa vaikka makupalan muodossa vaikka se olisikin sijoittunut viimeiseksi. Se teki ihan varmasti parhaansa. Jos koira ei käyttäytynyt mielestäsi hyvin, katsopa peiliin. Kiukuttele ainoastaan itsellesi. Koirasi on ensisijaisesti aina lemmikki!

Lajista riippumatta harrastukseen liittyvä slangi voi olla kovinkin vierasta. Koiranäyttelytermistökään ei helposti aukene asiaan vihkiytymättömälle. Huvitti kun kerran esittelin koirani saavuttamia titteleitä pennunkatsojalle. Kerroin sen myös olleen ROPpi edellisenä viikonloppuna. Hän katseli minua hiukan epävarmasti ja sanoi sitten: ”Ei se haittaa, minusta se on silti kiva koira!” Ja rapsutti koiraani lohduttavasti. Vieraan lähdettyä halasin koiraani ja kuiskasin sille: ” Kyllä sinä oletkin tosi kiva koira!”