Posted on Feb 28, 2018 in Ajankohtaista
Suomen Koirankasvattajat Sukoka ry:n lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi eläinten hyvinvoinnista.
Vastaanottaja: Maa- ja Metsätalousministeriö
Suomen Koiranakasvattajat SuKoKa ry kohteliaimmin lausuu lakiesityksestä seuraavaa ja pyytää lausumansa tulevan huomioon otetuksi lain jatkovalmistelussa. Sukoka edustaa rotukoirien kasvattajia ja tukee laadukasta, eettistä ja eläimen hyvinvoinnin huomioivaa kasvatustyötä. Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry mainitaan myöhemin tekstissä vain muodossa Sukoka.
- Yleisiä huomioita
Laissa on tuotu esille koirien hyvinvoinnille tärkeitä kohtia ja osin tarkennettu niitä.
Koirien luontaisten käyttäytymistarpeiden huomioiminen on hyvä asia. Samaan aikaan koiralta kuitenkin vaaditaan ns. yhteiskuntakelpoisuutta. Nämä asiat osin ovat ristiriidassa. Ollessaan ihmisen hoidossa koira ei voi koskaan täysin toteuttaa luontaisia tarpeitaan. Mielestämme tämä seikka on syytä muistaa realiteettina. Vaikka jokaisen koirayksilön perustarpeisiin kuuluvat riittävä liikunta ja esimerkiksi virikkeet, vaihtelevat koirien luontaiset tarpeet hyvin paljon eri rotujen välillä. Kaikille koirille ei ole mahdollista kuvata samanlaista ”riittävää käyttäytymistarpeiden huomioimista”.
Jalostus on valitettavasti ollut mediajulkisuudessa negatiivinen sana. Monesti on unohdettu, miten paljon hyvää nimenomaan jalostuksen keinoin on saavutettu. Koirankasvattajat tutkituttavat rotukoiria hyvin laajasti erilaisten perinnöllisten ja muiden sairauksien varalta ja tällä systemaattisella työllä on monissa roduissa saatu koirien terveyden suhteen aikaan merkittäviä tuloksia. Lakiehdotus ottaa kantaa jalostuksen ääritapauksiin. Sukoka toivoo, että laaja yleisö huomaisi myös jalostuksen positiiviset puolet, mitä vastuulliset kasvattajat jokaisen yhdistelmänsä kohdalla tavoittelevat.
Lakiehdotuksessa on käytetty harvinaisen runsaasti varaumia säätää tarkempia säännöksiä asetustasolla. Tätä ei voida pitää hyvänä lainvalmistelutapana. Lain lopullista sisältöä ja sen tosiasiallisia vaikutuksia on mahdotonta nyt arvioida. Tämä on kestämätön tilanne esimerkiksi koirankasvattajille, jotka tekevät konkreettista jalostustyötä. Jos laki tulee voimaan ilman asetuksia, kasvattajat alkavat noudattaa sitä ja muodostuu jokin käytäntö. Pahimmillaan asetuksella kumottaisiin olemassa oleva tulkinta ja toimia pitäisi jälleen arvioida uudessa valossa. Tämä ei voi olla tilanne. Lakiin ei voi myös sisältyä liite- tasoisia täsmennyksiä. Mikäli laki on liiallisesti kerrosrakenteinen, sen noudattaminen on erittäin hankalaa.
Sukokalla on noin 2500 jäsentä. Suomessa kasvatetaan ja rekisteröidään kasvattajien toimesta vuodessa noin 50000 rotukoiraa. Iso osa näistä rotukoirista on Sukokalaisten kasvattajien kasvattamia. Sukokan alaisten kasvattajien kasvatustoimintaa ohjaavat Suomen Kennelliiton yleinen jalostusstrategia ja useat rotukohtaiset jalostuksen tavoiteohjelmat, joiden tavoitteena on yksiselitteisesti edistää koirien terveyttä ja hyvinvointia. Nämä koirat on tuotettu koiran haluaville perheille pitkäjänteisen ja harkitun työn tuloksena, missä on huomioitu koirien terveys ja luonne, käyttöminaisuudet sekä koirien terve ja rodunomainen rakenne ja ulkonäkö
Meillä Suomessa on ammattimaisesti koirankasvatuksesta pääosin elantonsa saavia kasvattajia, joiden koirat asuvat niiden määrästä johtuen ns. kennelmäisissä oloissa. Tällaistenkin kennelien koko on Suomessa usein maltillinen ja koirien olot todella hyvät.
Pääosa Suomen koirankasvattajista kuitenkin tekevät kasvatustoimintaa puhtaasti harrastuksena. Tämä tarkoittaa sitä, että toiminta ei ole tuottavaa ja sitä ei tehdä ansaitsemistarkoituksessa. Kasvatustoiminta tapahtuu pääosin kasvattajien kotona. Tämä takaa sellaisen koirien hyvinvoinnin, mitä Suomessa on pidetty arvossa. Kasvatus on koirien yksilölliset tarpeet jo pennusta asti huomioivaa ja myös emo- ja uroskoirille taataan virikkeellinen elämä. Tällainen kasvatus tulee olla mahdollista myös jatkossa. Lisäbyrokratia ja sanktioiden pelko asioissa, joihin kasvattaja ei voi vaikuttaa, voi olla motiivina monelle kasvattajalle lopettaa koko kasvatusharrastus. Tällöin toiminta siirtyisi enemmän isoihin kenneleihin ja kaikkein pahimmassa tapauksessa se avaisi kysynnän kuitenkin pysyessä muuttumattomana markkinoita pimeälle kasvatustoiminnalle ja ns. pentutehtaista tulleille pennuille.
Lakiehdotuksen tavoite tehostaa eläinsuojelun valvontaa ja lisätä viranomaisten keinoja puuttua epäkohtiin on positiivista. Olemassa oleva lainsäädäntö ei ole tähän mennessä tarjonnut riittäviä työvälineitä viranomaisille varsinkaan ennalta puuttua eläinten huonoon kohteluun ja hoidon laiminlyönteihin, vaan on pitänyt odottaa, että eläimen hyvinvointi on jo vaarantunut. Tämä ei ole ollut tyydyttävä tilanne.
- Yksityiskohtaiset perustelut, kommentit
Laki on hyvin laaja ja monelta osin yleisluontoisin toteamuksin koiria koskeva. Sukoka ottaa seuraavassa kantaa kuitenkin vain lähtökohtaisesti koiran kasvattajien näkökulmasta olennaisia kohtia.
Ehdotuksen 6 §, yleiset periaatteet
Lakiin on kirjattu vaatimus eläinten kunnioittavasta kohtelusta on arvostettava. Sukoka haluaa edistää ja kannustaa jäseniään kaikissa tilanteissa toimimaan siten, että tämä toteutuu.
Ehdotuksen 12 §, kohtelun yleiset vaatimukset
Sukoka pitää hyvänä, että yleisellä tasolla huomioidaan koirien lajityypillistä käyttäytymistä hyödyntävien koulutusmetodien käyttäminen.
Ehdotuksen 13 §, kielletty kohtelu
Koirarotujen kirjo on valtava ja niiden rodunomainen käyttö kokeissa ja muuten vaihtelee laajasti. Rotukohtainen ns. tavallinen käyttö ja kehitysvaiheet huomioiva koulutus tähän käyttöön harvoin on eläimen liiallista rasittamista.
Tietyssä käytössä ollessaan (mm. metsästystilanteet ja haku) koira tekee itsenäistä työtä eikä ole ohjaajan suuoraan ohjaajan vaikutuksen alla. Koiran viettitaso tällaisessa työskentelyssä on usein korkea, mikä on usein edellytys koiran työskentelylle. Aktiivinen työskentely korkealla viettitasolla voi toki hetkellisesti väsyttää koiraa, mutta tämä on osa koiran rodunomaisen käytöksen toteuttamista. On myös huomioitavaa, että koiraa ei pystytä varsinaisesti pakottamaan tekemään itsenäistä työskentelyä vaan koira tekee sitä vapaaehtoisesti. Luonnollisesti on tärkeää, että ohjaaja tarkkaillee tilannetta ja koiraa ei laiteta liian vaikeisiin tehtäviin. Koiran normaali ”rasittuminen” sen sijaan ei voine olla kiellettyä, tämä on työkoirille jopa jossain määrin rodunomaista tarvetta vastaavaa.
Ehdotuksen 14 §, sukupuoliyhteys eläimen kanssa
Sukupuoliyhteyden kieltäminen eläimen kanssa on yksiselitteisesti kannatettavaa. On jokseenkin käsittämätöntä, että se tulee Suomessa laissa kielletyksi vasta nyt, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus ilman eläinsuojelulain muutostakin.
Ehdotuksen 15 §, eläimille tehtävät toimenpiteet
Puhtaasti eläimen ulkonäön tai käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävät leikkaukset tai muuta kipua ja kärsimystä aiheuttavat toimenpiteet ovat Suomessa koirilla harvinaisia. Jo nyt koirien korvien ja hännän typistäminen ovat kiellettyjä.
Kyseissä pykälässä jätetään mahdollisuus säätää asetuksella tarkemmin sallituista toimenpiteistä. On tärkeää, että laki mahdollistaa leikkaukset tai kipua aiheuttavat toimenpiteet silloin, kun ne ovat eläimen hyvinvoinnin kannalta perusteltuja. Lakiehdotuksessa todetaan, että kipua aiheuttava toimenpide olisi sallittu vain, jos sen tarpeellisuus voitaisiin perustella kyseisen eläinyksilön hyvinvointiin liittyvällä syyllä. Tämä jättää hyvin paljon tulkinnanvaraa ja yksittäinen päätös saattaa riippua esimerkiksi hoitavan eläinlääkärin subjektiivisesta näkemyksestä. Ehdotusta on täsmennettävä eikä sitä saa jättää myöhemmän asetuksen varaan.
Ehdotuksen 21 §, hoidon yleiset vaatimukset
”Koira” ei ole tänä päivänä yksi yhtenäinen ja tarpeiltaan aina samanlainen yksilö. Koirien käyttötarkoitus ja siten rotukohtaiset tarpeet ja hoitovaatimukset vaihtelevat paljonkin koiran rodun ja sen käyttötarkoituksen mukaan. Lain tulee huomioida rotujen tarpeiden erilaisuus ja käyttötarkoitukset. Roduissa on jalostettu erilaisia ominaisuuksia ja piirteitä ja näiden myötä koirilla on rodusta riippuen hyvin erilaisia käytöstarpeita.
Ehdotuksen 26 §, eläinjalostus
Sukoka kannattaa elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen tähtäävää toimintaa kaikin tavoin. Tämä on jo menestyvän kasvatustyön perusedellytys. Vain eläinvoimaiset ja terveet koirat voivat menestyä ja ovat ensiarvoisen tärkeitä jalostustyön jatkuvuuden kannalta.
Ehdotettu pykälä jättää kuitenkin aivan liian paljon auki tulkinnallisia kysymyksiä sellaisissa asioissa, joita kasvattajat toteuttavat käytännössä.
Ehdotuksessa mm. kiellettäisiin sellaisten jalostusyhdistelmien käyttäminen, jotka ”todennäköisesti periyttäisivät” jälkeläisilleen merkittävää hyvinvointihaittaa aiheuttavia sairauksia tai muita ominaisuuksia. Mikäli lainkohta jäisi tällaiseksi, tulisi eläinlääketieteellisesti arvioida ”perinnöllisyyden todennäköisyys” ja ”merkittävä hyvinvointihaitta”. Nykytietämys ja –käsitys molemmista vaihtelevat paljon eri asiantuntijoiden välillä. Eri sairauksien periytymismekanismi on erilainen ja joidenkin osalta tätä ei edes yksiselitteisesti tunneta.
Lainkohta tulisi muotoilla siten, että rotukohtaisesti tiedostettavan riskin ylittäminen olisi kiellettyä. Niin kauan kuin kasvattaja toimii Suomen Kennelliiton ja rotukohtaisten jalostusohjesäännön ja Pevisa-säännösten puitteissa, ei kasvattajan toiminta voi olla lailla kiellettyä – muuten romutettaisiin koko kennelmaailman itsesääntelyjärjestelmä sen eittämättä hyvine tuloksineen. Tällä itsesäätelyllä kasvattajat ovat pystyneet tehokkaasti estämään ja vähentämään perinnöllisten sairauksien ja vikojen esiintymistä. Olisi kestämätön tilanne, että laki tulkitsisi tätä rotukohtaiseen asiantuntijuuteen perustuvaa sääntelyä yleisellä tasolla toisin.
Lakiehdotuksessa kielletään eläimen käyttö jalostuksessa, jos ”eläin ei rakenteellisen vian tai sairauden vuoksi kykene lisääntymään luonnollisella tavalla”. Tällaista vikaa tai sairautta ei useinkaan voida tietää etukäteen. Kielto ei saisi perustua ainoastaan todennäköisyysarvioihin. Selkeä tiedossa oleva eläimen kyvyttömyys tai haluttomuus lisääntyä luonnollisesti vaikuttaa toki nytkin ratkaisevasti kasvattajien päätöksiin.
Perusteluissa todetaan myös, että ”Hyvinvointihaittaa aiheuttavia ääripiirteitä omaavia eläimiä ei tulisi käyttää jalostukseen, ellei tarkoituksena ole jälkeläisten ominaisuuksien parantaminen tältä osin”. Tämäkin lainkohta jättää liikaa tulkinnan varaa ja luo kasvattajille tiettyjen koirarotujen kohdalla mahdottoman tilanteen. Lainkohtaa tulee täsmentää siten, että konkreettista jalostustyötä tekevät kasvattajat voivat selkeästi päätellä, mikä on sallittua ja mikä ei. Lailla ei myöskään saa tietoisesti avata mahdollisuuksia piilo- ja ääritulkinnoille. Tiettyjen olemassa olevien koirarotujen kasvattaminen voidaan tällä perustelulla tulkita kielletyksi. Mikäli lainsäätäjä tavoittelee tätä, tulee asia selkeästi nostaa esille ja valmistelutyötä tältä osin jatkaa.
Ehdotuksen kohta 30 §, eläinten hoitajien pätevyys
Lainkohdassa viitataan ammattimaiseen tai muuten laajassa mitassa eläimiä pitävään henkilöön. Tämä määritelmä jo itsessään kaipaa täsmennystä (otettu kantaa myöhemmin ehdotuksen liitettä 2 kommentoitaessa). Termit ”riittävä” ja ”soveltuva” avaavat erinomaisen mahdollisuuden jälleen tulkinnalle.
Lainkohtaa on täsmennettävä, eikä sitä saa jättää myöhemmän asetuksen varaan.
Ehdotuksen kohta 41 §, Eläimen luovutuksen yhteydessä annettavat tiedot
Lakiehdotuksessa mainitaan velvollisuudeksi antaa luovutuksen saajalle ”kaikki eläimen hyvinvoinnin kannalta tärkeät tiedot”. Lainkohta jättää auki sen, miten kyseinen lainkohta tulee tulkita suhteessa eläinten luovutuksia koskeviin lakeihin, eli kauppalakiin (355/1987) ja kuluttajansuojalakiin (38/1978). Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittamalla kasvattajat sitoutuvat myös kertomaan koiriensa sairauksista, terveystutkimustuloksista ja perinnöllisistä taipumuksista sairastua.
Lakiesityksen mukaan ”Luovuttajan olisi annettava vastaanottajalle tietoa eläinlajin hoitoon liittyvistä yleisistä vaatimuksista,…”. Tiedonantovelvollisuus olisi sitä laajempi mitä vähemmän tietoa ja kokemusta vastaanottajalla olisi kyseisen eläinlajin tai -rodun hoidosta ennestään. Kasvattaja ei voi kattavasti kertoa kaikkea yleistä koiranpidosta ja koirista ensikertalaisellekaan koiranostajalle. Ostajalle itsellään on oltava riittävät valmiudet ja perustiedot hankkimastaan eläinlajista ja sen yleisestä perushoidosta. Ehdotettu lainkohta on liian yleinen ja sitä tulee tarkentaa eikä tarkennusta tule jättää tulevan asetuksen varaan.
Ehdotuksen 42 §, Eläimen luovutukseen liittyvät rajoitukset
Pykälässä ehdotetaan kiellettäväksi mm. koirien pitämisen esillä näyteikkunassa ja luovuttamisen arpajaispalkintoina. Nämä ovat kannatettavia ehdotuksia, vaikkakin Suomessa tämä ei ole ollut tapana tähänkään asti.
Samoin kielletyksi ehdotetaan eläimen pysyvä luovuttaminen alle 16-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta. Myös tämä säännös on kannatettava, jotta koiran ostaminen ilman riittävää harkintaa vähentyisi.
Ehdotuksen 59 §, viittaus liite 2 (toiminnanmäärittely), ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito
Lakiehdotuksen määritelmät eivät millään tavalla huomioi eri koirarotujen eroja. Monissa roduissa pentuekoko voi yhdellä kertaa olla jopa yli 10 pentua, kun toisilla roduilla syntyy säännönmukaisesti vain 1-3 pentua kerralla. On selvää, ettei hyvin pienimuotoisesti koiria kasvattava henkilö voi olla lain tarkoittama ”ammattimainen eläintenpitäjä”, kun koira sattuu kerralla saamaan suuren pentueen. Jääkö hän edelleen tähän asemaan, kun seuraavan vuoden päästä syntyvään pentueeseen syntyykin vain 4 yksilöä? Määritelmiä tulee ehdottomasti tarkistaa ja ne tulee ottaa lakiin, eikä varsinkaan jättää lakihierarkian osalta käsittämättömään ”liite –kategoriaan”.
Tulee myös huomioida olemassa oleva kuluttajansuojalain tulkintasuositus elinkeinonharjoittajasta koirankasvatuksessa. Ehdotettu säännös olisi tiukempi kuin ko. tulkintasuositus, eikä tämä voi olla perusteltua.
Edelleen tulee huomioida jo kommentin alussa esille tuotu seikka liiallisen ja tarpeettoman byrokratian (mm. ilmoitusvelvollisuus) mahdollisista lieveilmiöistä sekä suomalaisen koirankasvatuksen tavanomainen harjoittaminen pienimuotoisesti kotioloissa. Tällaista kasvattajaa ei saa tarpeettomasti määritellä ammattimaiseksi ja toimintaa laajamittaiseksi silloin kun se ei sitä ole.
Ehdotuksen kohta 114 §, 114 § Eläinsuojelurikkomus
Lainkohdassa ehdotettu 1. momentin 11. kohta ”rikkoo 26 §:n 2 tai 3 momentissa säädettyä eläimen jalostukseen käyttämistä koskevaa kieltoa” on ongelmallinen. Viittamme edellä kyseisen 26 § kommentoinnin yhteydessä lausumaamme.
Kiellettyä jalostusta ei saa eikä voi olla toiminta, mitä henkilö tekee tietämättään tai vastoin parempaa tietoaan (vrt. perinnöllisyyden toteaminen), eikä toiminta, mikä täyttää kaikki Suomen Kennelliiton ja rotujärjestöjen antamat rajoitteet.
Suomen Koirankasvattajat Sukoka ry:n puolesta
Vesa Lehtonen
yhdistyksen puheenjohtaja
lue lisää
